sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Lentokonebongarit

Tänään aamulla tuntui, ettei ole mitään tekemistä, ei huvittanut mennä pihallekaan ja jotain ois kuitenkin kiva tehdä,, mennä johonkin. Perjantain Tuskassa olo painoi himpun verran vielä.
Sitten Eemeli keksi, että mennään katsomaan lentokoneita!
Mentiin :)






 
Fiilis on ihan uskomaton, kun näkee lentokoneiden lähestyvän ja joka kerta yllättyy miten matalalta ne menevätkään! Upeaa! Kuvat eivät tosiaan tee oikeutta ja mä en edes ymmärrä miksi tää Blogger vääntää ja sumentaa mun kuvat nykyään niin suttuisiksi! Ei se ennen niin tehnyt! Jos laitan samat kuvat facebookiin niin ne on ihan hyvät ja selkeät. Tietääkö joku miksi? HELP!
 
Eli siis oikeasti ne lentsikat menevät paljon matalammalta mitä nämä kamalat, suttuiset kuvat antavat ymmärtää.
 
Suosittelen todella kaikkia lentokoneista kiinnostuneita menemään noille kaltseille lähelle lentokenttää :)
Toisinaan melu voi olla kovaa ja meillä Freija ei pidä kovista äänistä, joten neiti istuikin kaltsilla ja piteli korviaan.
 
Vähän haikeaksi mut aina vetää lentokoneiden katseleminen, haaveammattini oli lentoemäntä :)
Nyt olen liian vanha ja liian tauoitu ja lasten takia en enää haluaisikaan, joten se siitä! :)
 
Tervetuloa uusi lukija <3
 
 
 

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannuspäivä

Juhannusta vietetään. Eilinen meni pahemman kerran pöperöksi, kun selkäkipu kaatoi ihan sänkypotilaaksi, en voinut liikkuakaan, ärsytti, harmitti, itketti, suututti pahemman kerran!
Nyt elämä voittaa. Ulkona sataa, lapset leikkivät Star Warsia ja huitelevat pitkin pihaa puukeppien (miekkojen) kanssa.

Maalla olo ei ole mun juttu, olen kaupunkilainen henkeen ja vereen ja sille ei vaan mitään voi :)





torstai 20. kesäkuuta 2013

Ihanaa juhannusta!

Kaikille oikein nautinnollista ja hyvää juhannusta! Pitäkää toisianne lähellä kiitos mielellä <3
Tehkää juhannustaikoja, kerätkää luonnon kukkia ja tuoksutelkaa ihanaa keskikesän ilmaa, luontoa,
syökää hyvin ja iloitkaa :)




 
Suosittelen myös kurkkamaan tänne, näin juhannuksen aikaan voi olla tarvetta vaikka yhdenkuun tai rakkaudenpolku tulkinnalle ;)
Myös blogi Mandalatuvassa, sieltä löytyy mittumaariin sopivia puhdistautumisia yms.  :)

tiistai 18. kesäkuuta 2013

"Jos metsään haluat mennä nyt..."

Vaikka olen ollut äiti koko aikuisikäni en kuitenkaan ole koskaan ollut äiti, joka viihtyy hiekkalaatikolla tai puistossa. Olen aina mielummin pakannut eväät reppuun ja lähtenyt metsään tai Seurasaareen. Niin silloin  ja niin myös nyt.
Käymmehän me puistoissa ja nyt kun on ilmaiset ruuat Helsingin leikkipuistoissa niin ilolla hyödynnämme tätä ja lapset syövät mielellään puistossa.
Mutta mielummin tämä äiti tekee muuta kuin tylsistyy leikkipuistossa, koska niissä nyt vaan on mielestäni aika tylsää :D

Metsässä löytää aina jotain kiinnostavaa, jotain mitä tutkia ja ihmetellä. Ja olen muutenkin sitä mieltä, että lapset nykyään ovat liian vähän metsässä.





 
Aivan huikaisevan hienoon kallionkoloon rakennettiin kepeistä ja kivistä joita löydettiin Mattiksenlinna ,jonne ei kurjat Borkanryövärit päässeet.
Mattiksenlinnaa suojeltiin miekoilla (jotka olivat luonnollisesti puukepit ja ihan miekan näköiset) ja tunkeilijat karkoitettiin.
 
Joo...meillä on luettu Ronja Ryövärintytärtä nyt iltasaduksi ja leikit ovat yleensä sen mukaiset :)
En voi kuin ihailla lasten mielikuvitusta ja heittäytymistä!
Omasta lapsuudesta muistan miten ihan oikeasti näin keijuja ja menninkäisiä ja ne olivat ihan todellisia, yhtä todellisia kuin isä ja äiti. Ja musta kasvoi siis ihan normaali :D :D
 
Uudet lukijat tervetuloa!! <3
 
 

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Raparperia

Raparperilapset kantavat kasvimaalta suuria raparpereja, piiloutuvat lehtien taakse ja leikkivät niiden olevan sateenvarjoja.
Toinen rakastaa syödä paraeperinvartta ihan tosta vaan, nappaa sen kasvimaalta ja alkaa napsimaan suuhunsa, toinen irvistelee raparperille jopa paistoksen, piirakan, kiisselin muodossa, ainoa muoto mikä ei aiheuta irvistelyä on raparperimehu, johon laitan kaardemummaa, inkkarisokeria ja kanelia.
Se onkin nyt meidän lasten suosikki kesäjuoma.
 
En suostu ostamaan mehuja kaupasta kuin tosi, tosi harvoin ja senkin pullon syynään tarkkaan. Lapsiparat ovat ihmeissään saadessaan tosi, tosi, tosi harvoin pillimehun kaupasta.

Mutta mikäs olisikaan parempaa kuin omat, itse kerätyt raparperit ja niistä tehty mehu, ei lisäaineita, taatusti luomua ja taatusti tietää kaikki mitä mehu sisältää :)



 
Hyvää Helsinkipäivän iltaa kaikille ja iloisin mielin huomasin uuden lukijan, tervetuloa! :)

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Minä ja tatuoinnit

Eräässä lehdessä oli juttua musta ja yhdestä toisestakin Naisen Iholla-32 tarinaa tatuoinneista kirjassa esiintyvästä naisesta. Otsikko oli hyvin provosoiva...Tatuoitu äiti raivostuttaa. En nyt allekirjoita tuota vaikka uskonkin siihen, että äitinä nainen saa enemmän osakseen kummastusta tatuointien saralla kuin lapseton nainen.
Äiti myytti on niin vahva ja joillekin se on myös hyvin kiiltokuvamainen ja järkkymätön, jopa madonnamainen ja siihenhän eivät tatuoinnit sovi.

Maria, kertoi haastattelussa, ettei ole saanut osakseen negatiivisia kommentteja ja epäili syyksi ettei kukaan uskalla, koska hänen ulkonäkönsä kielii."älä prkl tule mulle aukomaan" :D :D
No, mä taidan olla sieltä toisesta päästä, koska mä olen niin kiltin näköinen tatuointeinenikin, että mulle kyllä uskalletaan aukoa sitten Mariankin edestä!



 
Käsittämätöntä on miten tuntemattomat puuttuvat toisen ulkonäköön. Enhän minäkään huomauta tuntemattomalle, että hyi kun sulla on sitten kamalan rumat kengät ja toi hiusväri ei kyllä tosiaan sovi sulle!
Kasvamista vaatii se, ettei ota kommentteja niin vakavasti. En osaa...vielä. Vaan pahoitan mieleni ja mietin miksi, miksi juuri mulle.
 
No, kyllä hyvääkin kuulee. Vähän aika sitten papa kokeessa ollessani alkoi hoitsu höpöttelemään tatuoinneista niitä näitä ja sanoi yks kaks näyettä ottaessa: "kyllä sulla sitten on niin kauniit nää!".
Mietin hetken, että ai mitä, kunnes tajusin hänen tosiaan edelleen tatuoinneista puhuvan,  tilanne vaan oli vähän hassu :D
 
Kesän helteiden saapuessa oli vaikeaa vähentää vaatteita. Oli vaikeaa lähteä kauppaan toppi päällä. Ihmiset katsovat, se on totta, ei vaan oman pääni tuotoksia vaan ihmiset oikeasti katsovat.
Facebookissa kerroin "ahdistuksestani" mennä ulos hihattomassa ja ystäväni kommentoi osuvasti minun potevan alkukesän tatuointikriisiä.
Nyt se kriisi on ohi ja hipsi toppi päällä pitkin maita ja mantuja :)
 
Tykätään tai ei, aion silti ottaa lisää ja paljon. Nyt helmojen lyhentyessä huomaan jalkojen olevan tosi alastomat, jaloissa on vain kolme tatuointia eli lisää ja paljon!
 
The only difference between tattooed people and non tattooed people is...tattooed people don`t care if you´re not tattooed.
Kärjistettyä kyllä hieman, mutta vain hieman.
 

 
Tavoitetta kerrakseen :)
 

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Täydellinen kesäpäivä

Tädellinen kesäpäivä koostui retkestä ystäväperheen kanssa, iloisista lapsista, auringosta, eväistä, merestä, hiekkarannasta, kauniista miljööstä :)

Nyt on kesä!
Tätä on odotettu se koko pitkä talvi ja yh, en halua sitä enää hetkeäkään edes ajatella!
Kesä on ihanaa! :)







lauantai 1. kesäkuuta 2013

" Jo joutui armas aika ja suvi suloinen..."






Kesäloma alkoi, suvivirttä laulettiin ja kovaa, tippa silmässä.
Ekaluokkalaiset ojensivat ruusut 12-luokkalaisille ja kun oli Eemelin vuoro ojentaa ruusu, niin tätä äitiä itketti.
Itketti myös luokassa, kun Eemeli seisoi ihanan opettajansa edessä ja opettaja lausui runon, jonka oli vartavasten tehnyt. Miten osuva runo, pieni poika seisoi vakavana ja kuunteli hiljaa.
Opettaja oli tehnyt runot jokaiselle lapselle ja kaikki olivat kauniita ja osuvia juuri sille lapselle ja liikuttavia. Mikä työ opettajalla, mikä taito, että hän todella on oppinut tuntemaan nämä lapset ekan vuoden aikana.
Ja mikä lahja opettajalta lapsille!
Taas jälleen ylistys Steiner koululle!
 
Juhlan jälkeen mietin miten kiitollinen olen.
 Koulusta, Eemelin ihanista kavereista, siitä, että samat kaverit ovat olleet yhdessä jo kaksi vuotta (eskarista) ja, että he voivat säilyä vielä monta. monta kouluvuotta.
Kiitollinen olen myös niistä vanhemmista joihin olen saanut tutustua ja toisiin jopa ystävystyä, löytänyt hengenheimolaisia.
 
Tänään elämä on ihan parasta. On niin paljon mistä saan olla kiitollinen ja minkä vuoksi ilo kuplii sisälläni <3
 
VAIKKA, äsken Eemeli valitteli päänsärkyä ja oli ihan poikki, ei halunnut syödä. Poika pieni on ihan tulikuuma. Liekö saanut auringonpistoksen...itse saan todella herkästi.
Nyt Eemelini nukkuu, toivottavasti uni parantaa reippaan ja niin rakkaan ekaluokkalaiseni...ei vaan tokaluokkalaisen jo!
 <3