Tapetointia ja touhua

 

Kyllä se vaan on nyt niin, että touhua riittää koko ajan!

 Blogia ei oikein ehdi kirjoittaa, eilen ehdin syömään  vasta vanhempainillassa muutaman mandariinin.

Viikot täyttyvät puuhasta ja nyt on viikonloputkin menoa täynnä.

 

Nyt ehdin istumaan hetkeksi ja uunissa on torttuja, pienet kirjoittelevat lahjatoiveitansa ylös ja kynttilät palavat. Ihanaa, kun on edes hetki aikaa hengähtää :)

 

Vanhempainillassa opettaja muistutti vanhempia miten tärkeää on nyt pimeänä aikana antaa lastenkin olla rauhassa, ei mennä touhuta koko ajan, vaan välillä köllöttää kylki kyljessä sohvalla peiton alla. Koitetaan itse kukin muistaa :)

 

 

Muun touhuilun seassa ollaa tapetoitu. Lastenhuoneesta yksi seinä ja eteisestä pieni seinä, ihan vaan piristykseksi ja kun sain edullisesti tapettipätkiä :)

 

 

Lastenhuoneen tapettia rakastan!

Se on seinässä sata kertaa ihanampi kuin kuvissa. Tapettitalon Kukot. Teki mielestäni lastenhuoneesta raikkaan ja samalla satumaisen utuisen :)

Piti oikein kuvata kahdessa eri valaistuksessa.

 

Nyt ovat joulutortut valmiit ja menemme herkuttelemaan :)

Ja luntakin on jo maassa!! Pikkuisen, mutta on kuitenkin! Jee!

 

 

 

Meikkaamattomana

Blogeissa pyörii haaste, johon päätin vielä nyt ennen nukkumaan meno tarttua koska haaste on mielestäni huippu hyvä. Haasteessa pitää kuvata itsensä ilman meikkiä ja laittaa se tietenkin kaikkien nähtäväksi.

Kuvassa olen juuri iltapesulta tulleen, nuhaisena, tukkoisena, kuumeisena eli ei paljon naurata ja iPhonen kameralla kuvattuna, kuten teen nyt ensimmäisen postauksenikin iPhonella.

Meikkaaminen on kivaa toisinaan ja toisinaan taas ei. Kesäisin en meikkaa paljoakaan, kun taas syksyllä ja talvel meikkaan enemmän.
Huulipunaa en vaan osa käyttää ja se harmittaa koska musta olisi kiva laittaa ihania huulipunia, syvän punaisia, upeita! Silti tunnen oloni tosi tyhmäksi ja laitetuksi, jos huulillani on punaa, tuntuu että kaikki katsovat, vaikka tuskin katsovat.
On myös päiviä jolloin meikkaaminen ärsyttää ja silloin en vaan meikkaa :)
Enkä edes tiedä muutunko meikeillä paljoakaan, kun värini ovat niin tummat muutenkin enkä meikatessani meillaa vahvasti.

4v tyttäreni rakastaa penkoa meikkipussiani ja meikata. Joskus hän siis saa sutia poskipunaa poskilleen ja laittaa huulipunaakin, kuten varmasti moni muukin pikkutyttö :)
On suloista katsoa miten tosissaan hän on meikatessaan.
Haluan kuitenkin luoda tyttärelleni terveen suhtautumisen kasvoihinsa, kertoa, ettei tarvitse meikata, että luonnollisenakin on kaunis. Mutta nämä asiat eivät vielä ole ajankohtaisia, vielä hän sa huoletta tuhrata suppusuutaan huulipunalla :)

Tutkikaa blogeja sillä silmällä, että montako meikkaamatonta naamaa löydätte ja tarttukaa haasteeseen :)
Mäkin uskalsin! :D

Jono, oksa ja sukat

Mihin ihmeeseen nää päivät oikein katoavat! Tietääkö joku?

 

Ensin on aamu, herää puoli seitsemän aikaan ja juo kaksi isoa kupillista kahvia, sitten on pitkin päivää kaikenlaista ja höyryää edes takaisin ja sitten onkin jo ilta iltasatuineen ja lauluineen.

Villasukat jalkaan ja sohvalle teekupillisen kanssa tyhjentämään aivoja jotain ihan turhaa katsellen.

Telkkarista ei muuten paljoa hyvää ohjelmaa tule vai onko sitä sitten niin kranttu. Ne must ohjelmat ovat tietty Täykkärit ja myös Olipa kerran ja Dallas.

 

Onko teillä jotain must see ohjelmia?

 

Tänään kävin Freijan kanssa Kampissa tarkoituksena ostaa edullista, siis törkeän edullista leipää ja kananmunia. Se oli tarkoitus, mutta siihen se jäikin. Ihmisiä oli valtavasti! Jono oli kiemurainen ja kiemurteli Lasipalatsin kulman taakse, melkein liikennevaloihin! Ja koska aikaa oli vain tunti Eemelin koulusta hakemiseen en voinut jäädä jonottamaan...no en ehkä olisi muutenkaan jäänyt, koska tosta jonosta ei ihan hetkessä olisi selvinnyt!

 

Ajatus oli hyvä kuitenkin ja on aika huimaa millaisia hintoja välistä vedetäänkään.

 

 

 

 

Kotona olen laitellut pikkuisen joulua. Tähdet ovat jo ikkunoissa ja ulkoa keräsin oksan jossa nyt roikkuu koristeita, pöllö ja sydän ovat tekemiäni :)

 

Mä olen ihan jouluhullu ja meillä se alkaa jo viimeistään marraskuussa, siis ihan viimeistään :D

On ihanaa pikku hiljaa laitella enemmän ja enemmän jouluisaa, kuunnella joululauluja, lauleskella itsekin niitä lasten kanssa, ajatella joulun tuoksuja ja makuja ja ja ja...kaikkea ihanaa!

 

Kaupan kassalla pari joululehteä ostaessani huokailin ääneen miten ihanaa on, kun joulu tulee ja kassanainen sanoi inhoavansa joulua. Eikä muuten ole eka kerta, kun kuulen jonkun inhoavan joulua.

Mistäköhän se johtuu? Koska itse jouluhöperönä en vaan voi tajuta! :)

Siis ei mulla liiallisuuksiin se hössötys mene, pysyy hienosti aisoissa kuitenkin :)

 

 

 

Sain kuin sainkin aikaiseksi itselleni villasukat! Eriparia tarkoituksella :)

Eemeli jo kertoi toivovansa keltaisia (Eemelin lemppariväri) itselleen.

 

 

 

Mukavaa loppuviikkoa, kohta onkin jo taas viikonloppu, ihanaa!

Ensimmäinen ARVONTA, tittidii!

Kymppitonnin kävijämäärä on rikki ja nyt siis se arvonta :)

Voittaja saa itselleen (tai kenelle sen haluaakaan) haluamansa värisen pipon, jonka teen Seitsemän Veljestä langasta. Pipon voi valita ilman tupsua tai tupsulla, päänmyötäisenä tai sellaisena takaa vähän lörppänä, siihen voi myös valita sydämen,tähden, kruunun tai karhun ja kuvion värin voi myös toivoa, kuvio on huopaa, voit myös valita pipon sivulle virkatun kukkasen, joka voi olla pipon värinen tai eri värinen.

Oliko mahdollisimman epäselvästi selitetty? Taisi olla! :D

Arvontaan voi osallistua jättämällä viestin tähän viestikenttään ja anonyymit jonkun nimen itsestään. Jos jaat tämän omassa blogissasi saat kaksi arpaa ja kerro siitä viestissä :)
Arvonta-aikaa on 18.11 klo 20 asti.

Ohessa muutamia tekemiäni pipoa niin tiedätte vähän mihin olette ehkä ryhtymässä :D

 

 

 

Onnea arvontaan!! :)

 

Puikot kilisevät ja virkkuukoukku suhisee

Täällä on puikot kilisseet kovaan tahtiin, kohta varmaan on joku jännetupintulehdus :D

 

Isoäidinneliöistä tehtyä peittoa (viidettä meillä) aloin pikku hiljaa tekemään lokakuussa ja nyt se on valmis, ihanaa!

 

 

Pipoja olen kutonut lisää, koska niitähän ei vaan voi olla liikaa...no ehkä meillä jo voi!

 

Tyttären ja äidin :)

Eemelin tähtipipo

Tämän tein itselleni, mutta vaikka petroolin sininen onkin ihana väri niin
en vaan koe tätä väriä omakseni (olen ikuinen mustan kannattaja).
JOS joku kokee tämän omaksi värikseen niin saa tämän 15 euron hintaan :)

Tavalliset raitalapaset itselleni. Sentään vähän väriä! :D


 

 

Kutominen ja virkkaminen on vaan niin kivaa puuhaa, eteenkin iltaisin telkkaria katsellessa ja aina jossain vaiheessa multa putoaa puikko tai koukku ja kuuluu kova kilahdus ja sitten sitä etsitään sohvan ja pöydän alta :)

 

Aiemmin mietiskelin arvontaa. Kohta alkaa olla kymppitonni vierailua blogissani ja sitten voiskin olla arvonnan aika. Voittaja saa valita itselleen tai lapselleen haluamansa värisen pipon, tupsullisen tai tupsuttoman ja kuviolla tai ilman, kuvio on sydän tai ylemmissä kuvissa olevan Eemelin pipon tähti. Sydämen tai tähden kuvionkin saa valita.

Mutta siitä lisää sitten, kunhan sen aika on.

 

Tänään onkin ollut sateinen päivä. Mulla ei ollut töitä ja Eemeli pääsi koulusta jo klo 11. Menimme suoraan kirjastoon ja lainasimme kasan ihania  joulukirjoja, joista lisää huomenna tai ylihuomenna, koska yksi kirja yllätti.

Kun pääsimme kirjastosta kotiin olimme ihan lits läts märkiä, laitoimme kuivaa ylle, joululaulut soimaan, kynttilät ja tuoksulyhty palamaan ja loikoilimme sängyllä joulukirjoja lukien. Oli aika ihanaa  ja eikä vaan aika, vaan ihan super :)

 

Toivottavasti huomenna on kivempi ilma, ettei sataisi. Me mennään illalla Eemelin koulun lyhtyjuhlaan metsään ja silloin ei ole kiva, jos sataa vettä tao räntää.

 

Lämpöistä iltaa ja mä alan mietiskelemään mitäs sitten alkaisin kutomaan tai virkkaamaan :)

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjamainostusta :)

 

Ensi vuoden alkupäässä ilmestyy mielenkiintoinen kirja. Kirja jollaista ei ole aiemmin ollut ja jollaista on uskoakseni kaivattu.

 

Tammenlehti katalogi 

 

Täältä voi tulevaa jo kurkata :)

Kirja kertoo 32 erilaista tarinaa tatuoinneista, naisten tatuoinneista. Naiset kirjassa ovat iältään 16-63  vuotiaita. Kuvia tatuoinneista on paljon :)

Mulla on suuri kunnia olla mukana yhtenä näistä 32 naisesta. Kiitos siitä kuuluu Jennylle <3

 

Kuvausten jälkeen tatuointini ovat lisääntyneet ja tulevat vieläkin lisääntymään, toivoakseni paljon!

Tällä hetkell koen tatuointikriisiä, eli mielestäni mulla on niitä ihan liian vähän ja tyhjät, paljaat kohdat näyttävät sen verran silmiin pistävän alastomilta, että niihin olisi saatava täytettä mahdollisimman pian!

 

Isäni sanoi aikoinaan, ettei voi ymmärtää miksi rumennan itseäni näin.

Äitini mielestä tatuoinnit ovat kamalia ja rumia.

Mummini kummastelee miten sillä niin paljon niitä onkaan.

 

Joskus olin Stockalla töissä ja muistan miten kesä kuumallakin piti olla pitkähihainen paita päällä, ettei vain tatuoinnit näy. Ajat ovat muuttuneet ja nyt Stockan myyjilläkin saa olla tatuoinnit näkyvillä. Katsokaa ensi kerralla herkkuun mennessänne kalatiskin miesmyyjää, jolla on kaulakin tatuoitu :)

 

Moni myös on sanonut ettei tule saamaan mitään töitä tatuointieni takia. Aika vanhanaikaista ajattelua. Uskon, että monella on tatuointeja piilossa puvuntakin alla ;)

Nyt olen töissä sisustus/vaateliikkeessä ja tatuointini saavat näkyä, niitä ei tosiaan tarvitse peitellä mitenkään ja tatuoitujen sormien takia se olisi aika vaikeaakin.

Vielä en ole töissä ollessani saanut ikäviä kommentteja (no, enhän ole kauaa ollutkaan ja nyt sairiksella!)

Ikäviä kommentteja olen kyllä muuten saanut, vanhemmilta ihmisiltä hyvinkin rumia ja henkilökohtaisia mikä on uskomatonta koska mulla on ollut pienet lapseni mukana jotka ovat kuulleet :/ Ja mummotko sitten muka hyvä käytöksisiä! Pah!

 

Suurimmalla osalla tatuoinneistani ei ole sen syvällisempää merkitystä.

Merkitys on mieheni nimellä kämmenselässäni.

 

Merkitys on myös koko käden tatuoinnillani, jossa on kaikkien viiden lapseni nimet ja syntymäajat (ja paljon kukkia) Rakkaimmat ja tärkeimmät ihmiseni <3

 

Merkitys on myös tällä tatuoinnillani, jossa on ainoan tyttäreni nimi. Ruusunnuppuni, joka syntyi keskosena ja jolla vauvana epäiltiin pahanlaatuista syöpäkasvainta.

Päätin, että oli asia miten oli, kun kaikki tutkimukset on tehty otan tatuoinnin, jossa on nuppuseni nimi, sydän ja ruusunnuppuja <3

Loppu hyvin, kaikki hyvin :)

 

 

Muilla ei sitten olekaan mitään merkitystä, ei tarinaa, ne vaan ovat mielestäni nättejä, kivoja, ajatus on hyvä, tärkeä tai jotkut ihan vaan päähänpistoja :D

 

Tässä tatuoinnissa on kamala musta aurinko jonka otin joskus Kanariansaarilla ja koska uin ja olin auringossa heti se ei tosiaan ole hyvä! Haalea ja värit lähtivät reippaasti. Sitä on muutamaan otteeseen korjailtu, mutta eipä auta.
Freija-Jumalatar sopii kuitenkin hyvin tähän ja kamala musta aurinkokaan ei enää niin häiritse :)

 

Osasta onkin jo aiemmin ollut täällä kuvia :) Ja osa on piilossa, ei kuvattavissa :P

 

Ja en osaa vielä järjestellä näitä kuvia hienosti vierekkäin, aina menee jotenkin ihan kummasti ja ei oikeastaan ole ollut aikaakaan opetella sitä juttua, mutta lupaan paneutua siihenkin asiaan! Nyt nämä kuvat ovat tökerösti pötkössä, äst!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Arvonnan pohdintaa

Tekisi mieli pitää arvonta, jossa palkintona olisi pipo haluamastaan väristä ja kuviolla tai ilman, tupsulla tai ilman...MUTTA...
Mitäs mieltä olette, pidänkö arvonnan, kun 10 000 kävijän määrä tulee täyteen vai kun on blogin 1v synttärit (tammikuussa)? :)

 

 

Kohta alkaa Dallas ja aion kyllä katsoa sen :)

Aikoinaan äidin kanssa sitä katseltiin, aina, joka perjantai, äiti toisella sohvalla ja mä toisella <3

Saas nähdä millainen on. Ei varmaankaan yhtä hyvä kuin silloin, mutta katsottavahan se on ja toes vaikka yllättäisi :D

 

Aioitteko te katsoa?

 

Leppoisaa perjantaita ja tervetuloa taas yksi uusi lukija :)