lauantai 5. elokuuta 2017

Kultainen kesäloma

Kesäloma lähenee loppuaan ja se aiheuttaa joka vuosi haikeutta.
 Arjen kolkutellessa ovella ei tekisi mieli avata ollenkaan, olisi ihanaa vaan jatkaa joutilaana oloa, herätä kun herää, syödä kun huvittaa, istua meren äärellä ja tehdä vaan kivoja juttuja, tulla sisällä väsyneenä, vähän likaisena ja hikisenä.
Olisi kiva jatkaa vapaana olemista, lapsilla hiukset harjaamatta, vähän takkuisina, suut jäätelöstä vähän tahmeina.

Meidän kesäloma oli taas yhtä ihana kuin aina kesälomat ovat.
 Uimme aina, kun siihen oli mahdollisuus, vaikka vesi välillä olikin vain +15, kävimme Kotkassa katsomassa isoja laivoja, ihastelimme kaatosateessa aina niin kaunista Porvoota, kävelimme iltamyöhään, muiden jo ollessa kodeissaan iltapuuhissa, Loviisan idylisiä katuja, olimme monta kertaa Suomenlinnassa, lainasimme kirjastoista kirjakasoja joita luimme ahkerasti, olimme me vanhemmat Tuskassa,  istuimme kallioilla, söimme iltapalaa juhannuskokkoa katsellen, tutustuimme suloisiin minihevosiin ja ihastuimme niihin täysillä, söimme paljon jäätelöä ja vesimelonia, teimme raparperimehua ja raparperipiirakkaa paljon, seikkailimme ja nautimme jokaisesta kesän päivästä tarraten niihin kiinni kovasti etteivät ne vain tältä kesältä loppuisi.
Ja nyt ne meinaavat loppua, kun arki alkaa torstaina. Vielä muutama päivä.

Hassua miten joka vuosi kesäloma on se tärkein juttu koko vuodesssa, se mitä eniten odottaa. Kuitenkaan asettamatta sille mitään pakotteita, on vaan huippua olla ja antaa päivien soljua ihanasti ja lempeästi.
Tuntuu, että elän enemmän kesällä, olen enemmän, teen enemmän vaikkakin raukeammin ja hitaammin, kesällä ei ole kiire, kaiken voi tehdä rauhassa, olla iisimmin, huomata enemmän.
Mutta muutama päivä vielä <3





























perjantai 16. kesäkuuta 2017

Keämökittömän kesäparatiisi

Meillä ei ole kesämökkiä ja usein huomaan harmittelevani asiaa.
Sitten taas katselin ympärilleni kotona ja totesin, että hei, meidän kotimmehan näyttää ihan kesämökiltä! Ja meillä on ranta jonne voimme mennä, meri jonne voimme pulahtaa, kasvimaa jossa möyriä!
Että vaikka se kesämökki olisikin ihana asia olla olemassa, niin kuitenkin kun sellaista ei ole niin oikein hyvä näinkin :)

Meillä alkoi koulujen loputtua kesäloma ja voi miten nautimme ja olemme! Ekan viikon vaan loikoilimme ja palauduimme ja nyt onkin virtaa mennä ja tehdä.

Tässä aamulla katselin lasten ruskettuneita kasvoja, pörröisiä auringon vaalentamia hiuksia ja ajattelin, että tätä se elämän onnellisuus on. Vaikka sitä kesämökkiä ei ole, eikä varaa matkustaa perheen kanssa etelään rannalle loikoilemaan niin tämä on ihanaa juuri tälläisena :)
















sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kun haaveet toteutuvat

Vuosia haaveilin asuinalueemme juhlista, juhlista joissa olisi kaikille jotain, ei vain vanhemmalle väelle, kuten täällä aiemmin on ollut, tanssia ja selkeästi vanhemmalle väelle suunnattua musiikkia.
Alueellamme asuu paljon nuoria ja tämä paikka on heille tärkeä ja rakas, viikonloppuisin useimmiten pysytään kotikulmilla. Siksi haaveilin voivani tarjota ennenkaikkea nuorille ja lapsille jotain.
Asumme kivenheiton päässä Helsingin keskustassa, Paciuksenkadun ja Mannerheimintien välissä on oma kylä, meillä on luontoa, vettä, talot kuin karkit, ilosia ihmisiä jotka tuntevat toisensa vuosien takaa.

Olen haaveillut, olen miettinyt miksei meillä ole omaa kyläjuhlaa tyyliin Kumpulan kyläjuhlat/Kallio blockparty, koska asuinalueemme on niin ainutlaatuinen.
Vuosia haaveilin ja mietin itsekseni, kunnes noin vuosi sitten kirjoitin haaveestani alueemme facebook-ryhmään. Ilokseni sain innostuneita kommentteja, pyörät alkoivat pyörimään lujaa vauhtia ja viime lauantaina meillä oli oma Pikkis juhlii-tapahtuma! Täysin vapaaehtoisvoimin toteutettu, muutaman ihmisen voimin, saimme joukkoomme innostuneita vapaaehtoisia toteuttamaan juhlan kanssamme.
Olo oli käsittämätön, katselin upeaa asuinaluettamme, täynnä ihmisiä, kirpputoria, ruokamyyntiä, lasten ohjelmaa, alueen yrityksiä esittäytymässä, tanssiesityksiä, pomppulinnaa, musiikkia, nuoria istuskelemassa nurtsilla, aurinko paistoi.

Helppoa tämän toteuttaminen ei ollut, oli monta vaativaa hommaa, mutta niistä selvittiin, kaikki tekivät osansa ja tulos oli hyvä ja olo kiitollinen :)
Monta viikkoa unet olivat katkonaiset, olo jännittinyt. Lauantai-iltana kävin nukkumaan rauhallisin ja onnellisin, huojentunein mielin. Kaikki onnistui, kaikilla tuntui olevan hauskaa, kaikki olivat sulassa sovussa :)

Nyt kun todella tiedät haaveiden voivan toteutua, en koskaan lakkaa haaveilemasta ja tekemästä töitä haaveiden toteutumisen eteen! Ensi vuonna uudestaan :)
















tiistai 25. huhtikuuta 2017

Muutama asia kotoota joista pidän kovasti.

Moni asia kotona saa mut päivittäin hyvälle mielelle. Tässä muutama:

Makuuhuoneen pikkuinen ja oikeastaan aika hassu ikkuna. Keväällä mustarastas laulelee ja kesäisin lokit herättävät aikaisin. Noiden puiden takana on Mannerheimintie. Lapset tykkäävät maata sängyllä ja katsella tästä hassusta ikkunasta ulos ja nuuhkia ulkoilmaa.


Värit lastenhuoneessa saavat takuulla hymyn huulille. Kaikki hupsut tavarat, lapsille niin tärkeät. Leikkisyys ja silti unenomaisuus lastenhuoneen värityksessä ja koko tunnelmassa. Huoneessa ihan aistii ajatusten pehmeyden ja lapsuuden viattoman ajan, hauskat leikit ja puuterimaisen pehmeyden.


Pikkuvessan keltainen hylly, jonka mieheni teki ja minä maalasin, tyttären maalaus tuovat hymyn huulille tahmeana ja väsyneenä aamuna.


Kallion kirppikseltä vitosella löytämäni suolapurkki ihastuttaa aina keltaisella ja pyöreän täyteläisellä olemuksellaan. Tämä purkki on kiva avata ja sulkea.


Asetelma lastenhuoneen ikkunan välissä. Lapset ovat keränneet nämä kivet Suomenlinnasta ja tämä on kuulemma yksi askel lähemmäksi haaveilemaamme asuinpaikkaa, laivat ostettu Suomenlinnasta myös. Seilaavat kivikossa mutta tasaisesti, ehkä kuten elämässäkin toisinaan.


Äidiltäni saatu pellavainen pyyhe pitsibrodeerauksineen. Pikkuvessassamme on ikkuna ja laitoin liinan siihen verhoksi, valo siivilöityy kauniisti pellavan läpi ja saa ajatukset pytyllä istuessa entisaikaan, jolloin naiset kulkivat hameissa, esiliinat edessä. Hassua mutta totta.